Atticus, Tampere


24.03.2019

Heippa vaan! Minä olen Atticus, noin 4-5 -vuotias komea kollipoika, tällainen isopäinen ja pienijalkainen hurmuri. Lapsuuteni on kaikille vähän mysteeri, mutta ennen ensikotiin tuloani asustelin pari vuotta erään mukavan perheen navetassa. En ollut varsinaisesti heidän kissansa, mutta he kuitenkin aina välillä ruokkivat minua. Valitettavasti kuitenkin heidän oma kissansa alkoi kiusata minua, niin he lopulta tammikuussa veivät minut löytökotiin. Siellä vietin muutaman viikon ennen kuin pääsin nykyiseen ensikotiini, ja tuona aikana minut rokotettiin, madotettiin ja kastroitiin.

Ensikotiin päästyäni tein heti kaikille ihmisille selväksi, että osaan olla halutessani äänekäs. Olen nimittäin huomannut, että maukumalla saan huomiota ja ruokaa. Ensimmäisten viikkojen ajan tykkäsin vaatia äänekkäästi ruokaa varsinkin keskellä yötä. Palvelu kuitenkin pelasi sen verran huonosti, että lopulta sopeuduin vaatimaan ruokaa vain silloin, kun nuo ihmispalvelijat ovat hereillä.

Ihmiset ovat muutenkin kivoja, ja tykkään varsinkin rapsutuksien saamisesta. Mikään ei ole parempaa, kuin poskien ja leuanalusen rapsuttaminen. Muualtakin saa aina joskus rapsuttaa, mutta ei liian usein. Jos ihminen meinaa rapsuttaa väärästä paikasta, niin minä kyllä ohjaan käden oikeaan paikkaan hampaiden ja kynsien avulla. En kuitenkaan yritä satuttaa ketään, joskus noille ihmisille vaan pitää näyttää vähän mallia.

Ruoka on suurin rakkauteni, varsinkin märkäruoka. Niistä kuivista raksuista en niinkään paljoa välitä. Sen jälkeen, kun pääsin sisäkissaksi, on minun kommentoitu saaneen aika paljon lisää kokoa. Mielestäni se ei ole huono asia, mutta joskus nuo ensikotiäidit ovat puhuneet siitä, että minua ei saisi syöttää liikaa etten tule ylipainoiseksi. Niinpä saankin ruokaa nykyään ehkä vain kolme kertaa päivässä! Hirveä näännytyskuuri!

Olen ylpeä siitä, että osaan käyttää laatikkoa todella hyvin. Ainakin jos se on mielestäni tarpeeksi puhdas. Liian likaiselle laatikolle en tykkää mennä, vaan sitten mieluumin etsin jonkin pehmeän asian lattialla ja käyn tarpeillani siinä. Se on tosi tehokasta, koska niin toimimalla ensikotimammat aina heti putsaavat minun laatikkoni ja keräävät kaikki vaatteet ja turhat tavarat lattioiltakin. Tähän keinoon ei onneksi ole kuitenkaan täytynyt turvautua kuin pari kertaa.

Minkälainen olisi minun unelmakotini? Sellainen, jossa saisi halutessaan paljon rapsutuksia ja ruokaa ja huomiota, mutta myös omaa aikaa. Joskus tykkään viettää koko päivän omissa oloissani, ja toisinaan taas tulen ihan itse syliin kiehnäämään ja kerjäämään rapsutuksia ja turkin harjaamista. Turkkini on nimittäin aika paksu ja siitä lähtee kyllä karvaa! Ehkä valkoinen sisustus uudessa kodissa ei siksi olisi kovinkaan kätevää… Luulen, etten myöskään sovellu lapsiperheisiin, sillä tarvitsen kodin jossa rajojani kunnioitetaan, ja jossa kukaan ei suutu, jos välillä näykkäisen rapsuttavaa kättä. Ihan rakkaudesta minä niin teen! Kissakaveri ei ehkä ole minulle pakollinen, sillä olen aika itsenäinen. Tai sitten kissakaverin pitäisi olla rauhallinen tapaus, sillä minä en jaksa hirveästi riehua ja leikkiä.

Minua voi tulla katsomaan Tampereen Hervantaan ottamalla yhteyden Heliin heli.luosujarvi [a] gmail.com


***
Luethan Ohjeita kissan ottajalle ennen yhteydenottoa.
Lue myös haastattelukysymykset kissanottajille.
Aikuisen kissan suojamaksu on 120€.
Pennun suojamaksu on 130€.
Kahden kissan suojamaksu on 200€. Lisätietoja

Jaa Facebookissa »

« Takaisin edelliselle sivulle