Ares, Helsinki


25.06.2020

Ares 3 vuotta, Helsinki / Ares 3 years old, Helsinki (scroll down for English)

Mjau!

Minä olen Ares, 3-vuotias pienen pieni viisikiloinen kollinpallura etsimässä ikiomaa kotia!

Saavuin ensikotiini ihan vastikään ja yhteiselämä on alkanut heti sujua aika kivasti. Vähän olen ujoa poikaa vielä, mutta ruoka on ihan kovasti mieleen ja sen välityksellä uskallan olla tekemisissä myöskin noiden vähän jännittävien kaksijalkaisten kanssa ja tulla ihan viereenkin! Ruokaillessani saatan pyöriä ihan niinkin lähellä, että kosken itse ihmiseen, kun nuolen lautasta innokkaasti joka suunnalta, mutta ihmisen aloitteesta tehty kosketus vielä vähän jännittää. Ihan pikkaisen minua saa ruokaillessani kuitenkin sormenpäillä silittää kyljistä ja poskista. Ruoka on tosiaankin ehdottomasti tie sydämeeni – joka on muuten ihan puhdasta kultaa! – ja sen avulla minusta hyvin todennäköisesti rohkaistuu aika sosiaalinen kissakaveri!

Kovasti olen uutta aluettani ottanut haltuun ja etsiskelen nukkumapaikkoja kaikkialta – ihan esilläkin uskallan nukkua, kunhan vain olen vähän kauempana. Arvostan muutenkin ihmisiltä rauhallista liikehdintää, mutta uudet tuttavuudetkin saavat kyllä tarjoilla minulle ruokaa ihan vierestä enkä säiky heidänkään seuraansa kummemmin kunhan vain ruokaa on tarjolla. Nykyään olen rohkaistunut jo sen verran, että tykkään päivisinkin nukkua ja oleskella ihan esillä, enkä piilottele missään – vaikka joskus toki vetäydynkin sängyn tai vuodesohvan alle nukkumaan. Öisin ja iltaisin olen kuitenkin kaikkein leikkisimmilläni. Silloin minusta on hauskaa alkaa esimerkiksi naksuleikkiä. Sitä leikitään niin, että ihminen heittää minulle naksuja ensin vähän kauemmas ja aina vain lähemmäs ja lähemmäs kunnes syön naksut kiltisti suoraan kädestä. No, nykyään tämän leikin voi kyllä lyhentääkin ja tarjota naksua ihan suoraan kädestä. Naksuleikki on minusta hauskaa myös niin, että ihmisellä on päällään viltti ja hän piilottaa naksuja sen eri poimuihin. Rohkeasti kuljeskelen myös ihmisen päältä tällöin naksuja etsiskellessäni! Laktoositonta kermaviiliäkin lipaisen mieluusti oikein rohkeasti käsistä ja sillä tavalla minulle on täällä opetettukin, että ihmisen kädet ovat kiva juttu. Ja varmasti muistakin ruokaherkuista tykkäisin kovasti, joten jos olisit innostunut tarjoilemaan minulle kaikenlaisia herkkuja, kuten raakaa kananjauhelihaa, tonnikalaa ja ehkä vähän munuaisiakin niin ystävystyisimme varmasti nopeasti!

Ihan ensikotiin saapuessani minua piti vähän opastaa laatikon käytössä, mutta nyt kastraation jälkeen olen hoksannut sen homman aika hyvin ja nykyään huteja sattuu enää harvemmin. Ensikoti-ihmiseni antavat mielellään vinkkejä tämän asian suhteen, mutta yksi tärkeä juttu on, että tarvitsen useamman laatikon ihan omaan käyttööni ja että ne pidetään siisteinä. Nykyään näitä huteja on sattunut enää n. kerran viikossa – todennäköisesti siksi, että olen haistanut paikasta pissanneeni siihen aiemminkin. Nyt kun ihmiseni ovat huolella siivonneet hajuja pois etikalla, niin oma laatikonkäyttöni on sujuvoitunut todella paljon ja mielestäni olen jo aika mallikas kaveri siltä osin!

Niistä öistä puheen ollen vielä, tykkään silloin vähän huudella ja voi pojat, kun minulla onkin mahtava ääni! Ihan koko yötä en kuitenkaan minäkään jaksa omaa ääntäni kuunnella vaan yleensä pidän huuteluni melko lyhyinä, mutta joitain kertoja yössä päästelen mahtavaa kollinmouruntaani! Tämäkin on kuitenkin ollut vähenemään päin ja kunhan hormonit pääsevät nyt kastraation jälkeen hieman tasaantumaan niin tarve mouruamiseen saattaa hyvin lähiviikkoina loppuakin. Kuulemma minulle kuitenkin suositetaan tulevaa kotia, joka ei ole ihan yksiö vaan jossa ihmisillä on mahdollisuus vetäytyä makuuhuoneen oven taakse ja jossa ei kauheasti häiriinnytä, jos välillä jonkin äänen – tai vähän enemmänkin ääniä – päästänkin. Aamuisin olen myös tarkka ruoka-ajastani ja silloin alan vähän maukuloida ja tuijottaa sinua tiivisti, jotta ymmärrät, mitä olen vailla (siis nimittäin ruokaa, jos et jo hoksannut!)

Ulkoilumahdollisuuksia voisin myös kovasti arvostaa, mutta minun kanssani ulkoilussa on noudatettava ehdotonta huolellisuutta. Lasinen parveke olisi ihan paras, sillä ikkunaverkoista mielelläni haluaisin päästä läpi, joten verkotetulle parvekkeelle tai ulkotarhaankaan minua ei voi jättää valvomatta.

Ja mitä tulee siihen seuraan, niin voisin hakea kotia ihan ainoana kissana, sillä jo vähän myöhempään ikään päässeenä leikkaamattomana kollipojuna en välttämättä oikein osaa kaveerata muiden kissojen kanssa soveliaalla tavalla. Tyttökissa olisi mahdollinen kaveriksi, mutta silloin kyseessä pitäisi olla rohkean tytön, joka osaa näyttää minulle kaapin paikan, jos pyrin liiaksi parittelemaan. Ojentavaa otetta siis vähän kaipaisin. Toisen kollin kanssa minua ei ainakaan samaan paikkaan parane laittaa.

Minut luovutetaan leikattuna, rokotettuna ja sirutettuna sekä hampaatkin priimakunnossa.

Haluaisitko kuulla minusta lisää ja kenties tarjota minulle sen ikioman kodin?

Otathan tällöin yhteyttä ensikoti-ihmisiini osoitteessa ensikoti.helsinki [at] gmail.com

* * *

Meow!

My name is Ares and I am a 3-year-old teeny-weeny boy-cat who weighs 5 kilos!

I arrived at my foster home a couple of weeks ago and now I’m looking for my forever home. Living together with the humans has begun pretty nicely although I’m still somewhat shy! Food, however, greatly pleases me and I dare to come very close to my humans (and strangers as well) if food is being offered. I might even touch the humans by myself when eating, but if the humans touch me themselves I might flinch away for a bit. Nowadays I’ll let you pet me – a bit – with just using the tip of your fingers to gently touch my cheek. I also love playing a game with cat treats. The game goes like the following: You throw me treats, first a bit further away and then closer and closer until I eat them from your hand. Though now I’m brave enough to skip the first part and you can also give me the treats directly from your hand. I also like it when you hide the treats into a blanket your’re wearing and I’ll get to walk all over you to find them. So food is definitely the way to win me over and with some tender loving care and patience I will very probably turn out to be a very social and human-loving cat!

That being said, I don’t hide all the time. I like to have some safe hidden spots for sleeping but also like to sleep in plain sight with some distance to the humans. Not that much though, if you’re quiet I might well be in your very nearby vicinity. I do appreciate you having some tact when moving about. As I am still a bit shy it’s nice if you don’t make too loud noises or too sudden moves.

I myself, however, still like to make a bit of noise. As I’m a boy-cat and have been up and about un-castrated for a while, I like to meow at nights. That’s why my foster humans don’t recommend me to move in into a one-room-apartment so that you can have a good night’s sleep as well. The need for my nightly noise-making should disappear soon though, as after castration my hormone balance moves into a more appropriate direction. I’m also pretty strict when it comes to my cat toilets: I would like to have a few just for my usage and also for them to be kept very clean. That way I won’t have the need to pee anywhere else. You’ll get all the hints and instructions for my successful cat toilet usage from my fosters, but I hope you will have a bit of patience with me even if I sometimes miss my toilet. I am a smart boy so there’s always a reason for it if that happens. I have shown great development here and now I have been missing my toilet about once a week. After the places have been treated with vinegar (to reduce the smell so I don’t smell it as a potential place to pee again) I have not miss-peed on the same place again. So I think I’m showing great improvement and doing really well!

Oh, and just one additional wish. I would also love to have a balcony that has glass windows as otherwise I might well escape. Having a net is definitely not enough to keep me inside. I think I can manage without this as well, but that would be just perfect and with just a net it is not safe for me to enjoy the outside air.

Due to having lived up until the age of 3 years and not having been castrated before I am looking for a place as an only cat. I definitely would not want to live with other boy-cats as we might end up fighting. A girl-cat might be suitable company for me but she would have to be ready to show me my place – that is to tell me that any mating-behaviour is unwanted. So no shy girl-cats for me, as I need a bit of help with someone showing me how to behave properly.

I’m ready to move into my new home castrated, vaccinated and de-wormed. Might you be able to provide me that home? If yes, please send a message to my foster humans and hear more about me! You will of course get to meet me before making the final decision! Also, as I had some wishes for my new forever home, would you tell a bit about yourself when sending the message? Actually, the more you tell, the better! Thanks!

My foster humans can be reached at: ensikoti.helsinki [at] gmail.com


***
Luethan Ohjeita kissan ottajalle ennen yhteydenottoa.
Lue myös haastattelukysymykset kissanottajille.
Aikuisen kissan suojamaksu on 170€.
Pennun suojamaksu on 180€.
Kahden kissan suojamaksu on 260€.
Kahden pennun suojamaksu on 320€.Lisätietoja

Jaa Facebookissa »

« Takaisin edelliselle sivulle