Kissojen ulkoilutilan rakentaminen

Tästä linkistä löydät paljon kuvia häkin eri vaiheista.

Omakoti- ja rivitaloasujalla ehkä paras tapa näyttää kissalle ulkomaailmaa on pihahäkki. Vaihtoehto toimii varsinkin taajamissa, joissa kissan vapaana pito ei ikinä ole vaihtoehto. Hyvin suunnitellussa häkissä kissa viihtyy ympäri vuoden ja saa virikkeitä ympäristön elämästä. Seuraavassa käydään läpi hieman häkin rakentamista ja kokemuksien mukanaan tuomia vinkkejä. Jokainen rakennelma on yksilönsä, joten tarkkoja mittoja ei kannata antaa, mutta sen sijaan näillä muutamilla käytännön neuvolla saattaa säästää vaivaa ja rahaa.

Suunnittelu kannattaa

Ulkoiluhäkin toteuttaminen kannattaa aloittaa hyvällä suunnittelulla. Kuten kaikessa rakentamisessa, häkkiprojektissakin hetken tuumailulla ja piirtämisellä säästää paljon vaivaa. Kaksi tärkeintä mietittävää asiaa ovat häkin sijainti ja se, miten kissat pääsevät sinne. Jos valittavissa on useampi paikka, kannattaa ehdottomasti valita se, johon kadulta ei ole suoraa näköyhteyttä, jotta kissat saavat olla rauhassa. Lisäksi suojaisa paikka mahdollistaa sen, että kissat voivat olla ulkona myös ilman valvontaa ja pelkoa, että niitä häiritään. Hyvä on myös valita paikka kohdasta, joka ei suoraan ole naapurin ikkunan edessä, jotta naapurisopu säilyisi. Ei ole myöskään huonompi idea muutenkin ilmoittaa naapureille rakennushankkeesta, vaikka häkki ”tilapäisenä” rakennelmana ei varsinaisesti mitään lupia tarvitsekaan. Toissijaisina valintakriteereinä voidaan pitää kohdan valoisuutta (kissat rakastavat auringonottoa), häkin huollettavuutta (sisälle pitää olla helppo kulku siivoamisen vuoksi) ja sitä, miten tila sopeutuu talon yhteyteen (häkki voi olla myös esteettinen).

Toinen pääsuunnitteluasia oli kulkuaukon sijoittaminen. Ihmisten kannalta paras ratkaisu on, että kissat pääsisivät kulkemaan häkkiin suoraan sisältä ja mieluiten omatoimisesti kissanluukun kautta. Kissat näet tottuvat häkkiin erittäin nopeasti ja rupeavat suorastaan vaatimaan sinne pääsyä usein aikoihin, joka ei välttämättä ole ihmiselle se mieluisin. Esimerkin häkissä kulku on järjestetty keittiön ikkunan kautta, sillä se sattui olemaan sopivasti kohdalla. Ikkuna on moderni kaksikerrosikkuna, jonka ulompi lasi vaihdettiin pleksimuoviseksi lasiliikkeessä, ja samalla siihen teetettiin luukun mittoihin sopiva reikä. Kissanluukuksi valittiin malli, jonka voi asentaa ikkunalasiin, jolloin saatiin hyvin toimiva ratkaisu, jossa sisemmän ikkunan sulkemalla voidaan estää talven viima sekä kissojen kulku häkkiin tarvittaessa. Toisessa toimivassa ratkaisussa luukku ulos löytyy saunan lauteiden alta, joten oikeastaan kyse on vain mielikuvituksesta ja siitä, mihin aukon voi helpoiten tehdä. Kannattaa huomioida myös talon ilmanvaihto. Kulkuaukosta virtaa joka tapauksessa hieman ulkoilmaa sisään, ja väärässä paikassa mahdollinen koneellinen ilmanvaihto saattaa häiriintyä. Kissanluukkujen suhteen kannattaa tarkistaa internetin tarjonta, sillä siellä valinnanvaraa on parhaiten.

Häkin rakenteen hahmottelua

Kun häkin sijoitus- ja kulkuongelmat on ratkaistu, on aika pohtia häkin rakennetta. Kissojen kannalta isompi häkki on tietenkin aina parempi, mutta käytännössä rajoite tulee eteen pihan koon suhteen. Netistä hakemalla löytää hyviä malleja pienistä alle neliön pinta-alaltaan olevista ”kissantuuletus”häkeistä aina jopa huoneen kokoisiin ratkaisuihin. Esimerkin ulkoilutilan kokoa mietittäessä päätimme tehdä niin ison rakenteen kuin rakennusmateriaali ilman jatkoliitoksia mahdollistaa. Pääajatuksena oli käyttää ostettu puutavara mahdollisimman tarkkaan, jotta ei tulisi maksettua ”takkapuista”. Käyttämässämme puukaupassa hyllyssä oli 4,2-metristä rimaa, joten maksimileveys määräytyi sillä. Syvyydeksi määräytyi 3,6 metriä, joka juontui talonseinästä lähtevien häkin kattolautojen sopivasta kallistuskulmasta, kun päätyseinän korkeus on 2 metriä ottaen huomioon sopivan jaon pystypuille. Kuulostaako monimutkaiselta? Ei huolta. Piirtämällä itselleen hahmotelman pääsee helposti jyvälle siitä, millaiset mitat omaan häkkiin sopii. Käytännössä mittasuhteet on helpointa hahmottaa rakennuspaikalla. Merkitse äärimitat puutavaralla, kivillä, harjanvarsilla tai millä vain sopivalla ja mieti, miltä kokonaisuus näyttää konkreettisesti.

Äärimittojen hahmotuttua on syytä paneutua hetki siihen, miten rakenne pysyisi pystyssä. Esimerkissä on käytetty materiaalina höylättyä 45×45 millimetrin kokoista mäntyrimaa, joka valittiin keveytensä, mutta kuitenkin riittävän vahvuutensa vuoksi. Höylättyyn puuhun päädyttiin, koska rakennusvaiheessa sitä on mukavampi käsitellä ja valmiina rima olisi hieman viimeistellymmän näköinen. Kyseistä kokoa on saatavilla sekä painekyllästettynä että käsittelemättömänä, ja on itsestä kiinni, kumpaa haluaa käyttää. Jos päätyy kyllästämättömään, on puu syytä suojata puunsuoja-aineella, joka antaa häkille lisää käyttövuosia. Itse päädyimme käsittelemättömään, koska sitä oli helpommin saatavilla ja halusimme vielä myöhemmin päättää puun värisävyn.

Rakentamisessa on muodostunut yleiseksi tavaksi tehdä pystypuiden jako 60–80 cm väleillä, mikä on oikein sopiva. Kannattaa kuitenkin mitoittaa jako sellaiseksi, että valitun verkon leveys täsmää puiden kanssa. Tällöin vältytään verkon liitoksilta aukon kohdalla. Kattoruoteiden jako voi olla sama kuin pystypuiden. Rakennesuunnitelma elää tosin hieman rakentaessa, sillä usein saattaa joutua harkitsemaan vinorimoja sopiviin kohtiin lisätukina, jotka jäykistävät häkkiä. Ota myös huomioon, kuinka voit helpoiten korjata luonnon aiheuttamat laho- tai muut vauriot niin, ettei koko rakennelmaa tarvitse muuttaa.

Materiaalit valittava huolellisesti

Kun rakenne on selvillä, valitaan seinien verkko. Materiaalina kannattaa käyttää pinnoitettua tai galvanoitua neliöreikäistä jäykähköä verkkoa, esimerkiksi kaniverkkoa. Sen silmäkoko voi olla 10–20 mm saatavuudesta riippuen. Silmäkoon valinnassa on syytä ottaa huomioon, että isommasta aukosta pääsee häkkiin jyrsijöitä, joiden päivät voivat siten olla luetut. Kanaverkkoa on syytä välttää, sillä sitä on vaikea asentaa siististi seiniin verrattuna hitsattuihin verkkoihin. Kattoon voi valita seinien viereen samaa verkkomateriaalia. Esimerkin häkissä on käytetty keskemmällä kattoa kanaverkkoa, joka tekee katosta hieman joustavan. Joustava katon ansiosta seinää pitkin kiipeävä kissa ei uskalla ripustautua materiaaliin, joka antaa periksi eikä näin karkaa katon kautta, vaikka koko aluetta ei päällystäisikään. Myös rastasverkko on toiminut hyvin keskempänä kattomateriaalina. Jos haluat kissoille säänsuojaa, voi osan tai koko häkin kattaa kevyellä muovisella kattopaneelilla. Muista ottaa kattopaneelien kanssa huomioon kattoruoteiden jako, jotta paneelien kiinnitys onnistuu.

Häkin pohjanrakenne on hyvä suunnitella tässä vaiheessa, sillä sen muuttaminen valmiin häkin alle on vaikeaa. Kun kissat pääsevät ulos, on erittäin todennäköistä, että häkkiä käytetään hiekkalaatikkona jossain kohtaa. Nurmikolle rakennetun häkin pohjaa on hankala pitää puhtaana, eikä ole kovin suotavaa, että kissat tekevät tarpeensa samaan paikkaan kuin missä ne oleskelevat. Hienorakeisia hiekka- tai sorapohjia on erityisesti siis syytä välttää. Tätä ongelmaa voidaan estää tekemällä pohja kiinteäksi. Lattiaksi voi silloin valita minkä tahansa terassimateriaalin. Lattian asennukseen pätevät samat ohjeet kuin muidenkin terassien tekoon. Valitusta materiaalista riippuu, kuinka tarkkaan perustustyöt täytyy tehdä. Erityisesti kivilaatat vaativat hyvin tehdyn pohjan, jotta routa ei siirtelisi niitä. Oman häkkimme pohjalla olemme käyttäneet valmiita puuterassipaloja, ja kohtiin joissa paloja ei ole, on laitettu luonnonkiviä maisemoimaan. On hyvä pitää mielessä, että talvella kissa tekee mielellään tarpeensa lumeen, mikä voi keväällä yllättää. Röpelöinen, mutta maisemoitu häkin pohja kostautuu vaikeasti poistettavina lumina ja vaatii jätöksien poimintaa pienellä lapiolla.

Tarvikkeet
– 45×45 mm ympärihöylätty rima
– esim. 21×45 mm ympärihöylätty lauta oven tekoon
– 80 mm pitkiä ruuveja liitoksiin
– 40 mm ruuveja kulmaraudoille
– 40 mm leveitä sinkittyjä kulmarautoja
– 16×16 mm leveää pinnoitettua hitsattua kaniverkkoa seiniin
– kanaverkkoa katon sisäosille
– 10 mm niittejä verkon kiinnittämiseen
– mustia nippusiteitä verkon rullan jatkekohtiin
– ovihakoja 2 kpl
– oven saranoita 2 kpl
– ovea varten ikkunan kulmajäykiste 4 kpl

Tuumasta toimeen

Ison häkin rakentamiseen on hyvä varata viikonloppu ja kaveri apuun. Aloita häkin pohjan teolla, mikäli valitset laatoituksen tai muun vastaavan isompitöisen ratkaisun. Muista huomioida pohjan mitoituksessa, että alareunastaan häkin verkko kaivetaan maahan hieman. Tämä rakennusohje perustuu myöhemmin tehtävälle pohjalle.

Jos puumateriaalia hankkiessasi olet päätynyt käsittelemättömään puuhun, harkitse sen kyllästämistä ennen rakentamisen aloittamista. Tällä tavalla saat liitoskohtiin puulle paremman suojan. Rimoja ei tarvitse katkaista mittaan ennen käsittelyä vaan riittää, että kehikon valmistuttua käyt puun päädyt lävitse.

Seinät on helpoin rakentaa maassa vaakatasossa. Muista kuitenkin silloin, että pystypuita ei tarvita kaikkiin kulmiin. Varmista myös mittojen tarkkuus. Tarvittaessa ja varsinkin, jos rakennat yksin voit tehdä työvaiheet myös suoraan valmiiksi, jolloin yksittäinen mittavirhe ei pakota tekemään koko seinää uusiksi.

Mittaa alavaakapuut, kiinnitä kulmaraudoilla ja aseta kohdalleen. Nosta vaakapuu vaakatasoon joka suunnasta väliaikaisilla tuilla, esimerkiksi puutavaralla tai tiilillä. Vaakapuun on hyvä olla koko matkalta irti maasta selvästi, jotta puu ei lahoa maan kosteuden vuoksi. Tee seinän vastainen tuki, ruuvaa seinään ja kiinnitä alavaakapuu siihen. Mittaa kulmien pystypuut ja kiinnitä kulmaraudoilla alavaakapuuhun. Kiinnitä kulmapystypuiden ja seinän vastaisten pystypuiden päälle ylävaakapuut ja katon reunimmaiset ruoteet näiden päälle. Huomioi, että puiden päälle jäävä vesi pitää rakennetta kosteana ja aiheuttaa ennenaikaista lahoamista. Tämä on tärkeää huomioida etenkin seinän puiden kohdalla, jottei aiheuteta talon seinälle vauriota. Harkitse, tarvitsevatko nämä kohdat kolmioriman, joka ohjaisi veden pois. Kulmarautoja puolestaan voi helposti vääntää tukea vasten sopivaan kulmaan vastaamaan kattoruoteiden kaatoa. Jos kehikko vaikuttaa huteralta, voit väliaikaisilla vinopuilla tukea rakennetta. Mittaa pystypuiden paikat jaon mukaisesti. Mikäli katossa on kaatoa, tee pystypuiden yläpäähän viiste, jotta kattoruode tukeutuu paremmin. Kattoruoteet voivat jatkaa päädyn yli, jolloin niillä saa aikaan räystäsmäisen vaikutelman.

Tee oviaukon päälle vaakatukipuu, joka estää pystypuiden liikkeen keskeltä sivuttaissuunnassa. Oven itsessään voi tehdä ohuemmasta rimasta, jotta se olisi kevyt ja avautuisi hyvin. Oven kulmiin kannattaa laittaa metalliset jäykisteet, joita käytetään vanhoissa ikkunoissa. Kiinnitä ovi saranoilleen. Muista jättää aavistus rakoa oven ja ”karmien” väliin, jotta puun turpoaminen ei tee aukaisemisesta hankalaa. Lopuksi väliaikaiset maatuet korvataan pystypuiden kohdille tehdyillä tuilla. Nämä tuet tulevat maata vasten ja todennäköisimmin lahoavat ensimmäisenä. Siksi niistä on hyvä tehdä erilliset ja vaihdettavat. Tee tuen yläpäähän viiste, jottei vesi jää seisomaan, ja kiinnitä tuki pystypuuhun. Varmista, että vaakapuut pysyvät vielä vaakasuorassa. Poista lopuksi väliaikaiset tuet ja testaa rakennetta heiluttamalla. Pystypuiden välille kiinnitetyllä vinopuilla saat rakenteeseen jäykkyyttä.

Nyt kehikko on valmis, ja verkon kiinnittäminen voi alkaa. Kaiva verkolle maahan pieni oja, johon sen alapää upotetaan. Verkko asennetaan pystypuiden väliin pystysuuntaisesti. Verkon voi kätevästi nitoa paikalleen. Tätä varten voi hankkia sähkö- tai lyöntinitojan, mutta paperinitojalla ei kannata edes yrittää. Käytä niittejä säästelemättä. Niittien välien olisi hyvä olla enintään 10 senttiä. Jos pystypuiden jako ei onnistunut tai muusta syystä joudut tekemään verkon välille liitoksen esimerkiksi verkon jatkuessa toisesta rullasta ilman kohdalla olevaa puuta, voit käyttää lomitetun verkon kiinnittämiseen nippusiteitä. Valitse mustat nippusiteet paremman pakkaskestävyyden vuoksi. Verkon alapää on syytä kaivaa hieman maahan ja taittaa tukipuiden alle. Sisäpuolelle voi laittaa esimerkiksi kivistä verkon ja maan päälle painon, jotta kissat eivät pääse kaivautumaan alitse.

Kun seinät on verkotettu, asennetaan katto valitusta materiaalista. Muista, että kissat ovat erinomaisia kiipeilijöitä ja varmasti testaavat pakoreitin katon kautta. Löysästi asennettu katto hillitsee katossa roikkumista, sillä epävarmasta alustasta kissa ei saa tukea. Esimerkkihäkin seinien viereen asennettiin katto samasta materiaalista kuin seinät, ja keskemmälle laitettiin kanaverkkoa. Harvempi kanaverkko oli miellyttävämpi kattomateriaali, koska katon läpi piti nähdä hyvin talon ikkunan sijainnin vuoksi. Kattoverkot punottiin yhteen saman sävyisellä rautalangalla. Lopuksi asenna valittu kissanluukku pakkauksen ohjeiden mukaan talon ja häkin välille ja päästä katit ihmettelemään.

Lisätarvikkeet, maisemointi ja parantelu

Kissat rakastavat erilaisia oleskelutasoja ja paikkoja, joissa voi nököttää. Upouuteen häkkiin voi rakentaa esimerkiksi vesivanerista 20 cm leveitä tasoja kulkemaan seiniä pitkin, jotka kiinnitetään rakentamisesta ylijääneillä rimoilla. Vinoihin tasoihin kannattaa laittaa kolmiorimasta ”portaat” jotta kulkeminen on helpompaa.

Häkkiin kannattaa sijoittaa myös raapimapuu, joka voi ulkotiloissa olla aitopuinen tukki tai vanha hakkuupölkky. Erilaiset puutikkaat saavat myös uuden elämän kissojen kynsienteroittamis- ja kiipeilypaikkana. Talven tullen voi sopiviin paikkoihin viedä stryrox-levyn, jossa on mukava kylmään aikaan könötellä. Kerran häkistä innostunut kissa ei siellä käymisestä hevillä luovu edes kovemmalla pakkasella.

Häkistä voi olla paljon iloa myös ihmisen silmälle. Iso verkkoseinä nimittäin mahdollistaa erilaisten köynnöskasvien kasvattamisen, tai vaihtoehtoisesti voit ripustaa amppeleita räystäisiin. Kerrankin köynnöskasvia voi kasvattaa ilman pelkoa, että se tuhoaa talon ulkoseinää! Kasvit tuovat aurinkoiseen häkkiin myös varjopaikkoja ja miellyttävät varmasti naapureiden silmää enemmän. Tarkista valitsemiesi kasvien mahdollinen haitallisuus omalta eläinlääkäriltäsi.

Anna uudelle ulkoilupaikalle aikaa. Työtä ei ole pakko tehdä ensimmäisenä kesänä valmiiksi. Pienien asiaan kuuluvien suunnitteluvirheiden parantelu ja sisustuksen kohentamisen parhaat ideat tulevat päähän niinä tulevina lämpiminä kesäiltoina, kun hämmästelet kisojen hulluttelua häkissään.

Kissanhäkki kerrostalossa

Kissan ulkoilu parvekkeella on erittäin riskialtista ilman kunnon suojarakenteita. Parvekelasitus on luonnollisesti yksi parhaista suojista, mutta aina se ei ole mahdollista. Näillä samoilla ohjeilla voi sovelletusti tehdä kissalle turvallisen parvekkeen, kun valitsee vain seinään kiinnitysmateriaaliksi oikeanlaiset ruuvit ja proput. Muista kuitenkin tarkistaa taloyhtiön hallitukselta suhtautuminen verkon tekemiseen. Jos hallitus kieltää vuokra-asunnoista kiinteämmät rakenteet, voit katsastaa esimerkiksi osoitteesta www.zooplus.fi saatavia parvekeverkkoja. Niiden asentaminen on helppoa ja nopeaa.